Pallo-Siskot ovat yhteinen, samanhenkisten naisten joukko joka harrastaa KPV:n joukkueiden tukemista. Pääosin näkyvä tukeminen tapahtuu edustuksen peleissä kahvion pitämisenä ja makkaran myymisenä. Pitäähän ottelutapahtumissa olla palvelua, jotta peleihin saapuvat katsojat viihtyisivät.

Pallo-Siskot harrastavat myös junioreiden ja seuran tukemista rahallisesti. Edustusjoukkueen peleissä saatavilla myyntituotoilla tuetaan juniorijaostoa esimerkiksi päättäjäisten järjestämisessä ja palkintopöydän kattamisessa.

Toiminta on aina perustunut vapaaehtoisuuteen. Siksi se rikastuttaa elämää ja antaa lisää potkua arkeen. Tällä hetkellä Pallo-Siskoja on 9 aktiivista jäsentä. Haaveena olisi saada lisää naisia mukaan porukkaan. Kaikki KPV:n toiminnasta kiinnostuneet naiset ja tytöt, voivat ottaa yhteyttä Elina Vierimaahaan tai tulla kahville KPV:n kotiottelun aikana Pallo-Siskot kioskille keskukentälle, jossa mielellään kerrotaan lisää toiminnasta.

Historia

12.8.1952 kokoontui joukko KPV-henkisiä naisia Rauha Pyrekosken kutsumana hänen ja seuran rahastonhoitajan Leo Pyrekosken omistamalle huvilalle Morsiussaareen. Niin hienon päätöksen naiset saivat aikaan, että varmaan ulkoisilla puitteillakin on ollut osuutensa. Keskeinen henkilö kokouksen koollekutsumiseen oli, Emma Paavolainen. Olympiahuuman jälkimainingeissa kutsua olivat noudattaneet Aila Nikko, Signe Kaleva, Hilkka Vainio, Lisbet Tiainen, neiti Jakobsson ja Emma Paavolainen. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Hilkka Vainio ja hänen lisäkseen myöhemmin nimettyyn ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat Emma Paavolainen, Aila Nikko, Lisbet Tiainen, neiti Jakobsson, Raija Salo, Annikki Heikkilä, Aune Hongell ja Maire Laine. Kaikilla mainituilla naisilla oli puolisonsa tai silloisen ystävänsä kautta vahva KPV-sidonnaisuus. Ehkä olisi oikeampi puhua työryhmästä, koska Pallo-Siskot on pitkän historiansa aikana ollut paremminkin yksi seuran johtokunnan alajaostoista eikä itsenäinen yhdistys.

Tauotta 42 vuotta

Nyt on kulunut 63 vuotta siitä, kun Pallo-Siskojen toiminta lähti käyntiin. Yhtäjaksoisesti mentiin 42 vuotta, aina vuoteen 1996, mutta sitten tuli tauko. Tuota katkeamaa kesti kaksi vuotta (vuosi 1998) kunnes Pallo-Siskojen toimintaa alettiin pyörittää uusin siskoin ja uusin voimin. Tärkeimpänä syynä lienee ollut johtokunnalta saatu toivomus, koska seuran rahakirstu oli kovin kevyt. Mutta saattoipa jotkut siskot nähdä yhdessäololle myös henkistä merkitystä.

Mutta palatkaamme ajassa taaksepäin. Pallo-Siskojen jäsenmäärä oli vuosien 1980-1996 välillä koko ajan yli kahdenkymmenen. Varhaisemmista vuosista on kirjoitus seuran enesimmäisessä historiikissa ja useita artikkeleita Pallo-Veikko lehdissä. Johtokuntaan kuuluivat noina vuosina Leena Telimaa (pj), Raija Salo (varapj), Eira Seppälä (sihteeri), Sylvi Kallio (rahastonhoitaja), Annikki Heikkilä, Silpa Rintapää, Margareetta Seppälä, Hely Kallio, Mai-Len Friis, Jenny Mäntylä ja Vappu Haavisto.

”Ompeluiltoja” pidettiin joka tiistai ja myöhemmin joka toinen tiistai vuoron perään kunkin pallosiskon kodissa. Näissä yhteisissä illoissa ammennettiin uutta uskoa ja voimaa toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla pääseuran, KPV:n, hyväksi. Pelikauden aikana tehtiin töitä lippuluukulla ja kioskissa.

Rahaa kerättiin siis kauden peleissä kioskitoiminnalla, mutta myös siskojen omilla jäsenmaksuilla, ompeluiltojen kahvirahana sekä arpajaisilla. Monissa pääsiäis- ja joulumyyjäisissäkin nämä ahkerat naiset olivat mukana omalla osastolla.

Taivas ”kattona”

Keskuskentällä myynti tapahtui taivasalla ennen kuin kioski valmistui pääkatsomon alle. Kioskissa oli myynnissä makkaraa, karkkeja ja mehua. Tavarat haettiin tukusta tai kaupasta ja tuotiin kentälle. Väliajat näitä tavaroita säilytettiin autotalleissa ja varastoissa, mistä vain tilaa löytyi.

Vuonna 1982 Pallo-Siskot alkoivat myydä jäätelöä kaikissa urheilukentän tapahtumissa ja vasta vuonna 1983 tuli kahvi pullineen mukaan myyntiin.

Rahallinen tuki, minkä Pallo-Siskot pystyivät antamaan edustusjoukkueelle, oli tärkeää. Paljon he pystyivät myös tukemaan mm. junioreiden peli- ja turnausmatkoja.

Joka vuosi muistettiin kevään uusia ylioppilaita ja syksyllä junioreita stipendeillä pelikauden päättäjäisissä. Koskaan ei myös unohdettu KPV:hen kuuluvien merkkipäiviä.

Vahva toisistaan huolehtiminen ja muistaminen huokuivat Pallo-Siskojen tominnasta siihen aikaan. Yhteenkuuluvuus oli todella suurta, mikä kuvastui toiminnassa monin tavoin. Omassa piirissä kokoonnuttiin kauden avajaisiin, vuosikokouksiin, kauden päättäjäisiin ja pikkujouluihin, mihin seuran miehinen johtokunta toi terveisensä ja kiitoksensa.

Vuonna 1996 huhtikuussa pidetyssä vuosikokouksessa päätettiin pitää välisvuosi kioskitoiminnasta, tosin ompeluiltoja jatkettiin. Välillä A-nuorten vanhemmat alkoivat pyörittää tätä toimintaa ja hoitivatkin sitä kaksi vuotta.

Klubista tukikohta

Pallo-Siskojen toiminnallinen tauko kentällä kesti siis kaksi vuotta, vuoteen 1998, jolloin he ilmestyivät uudelleen edustusjoukkueen peleihin. Tultiin, vaikka aika oli KPV:lle hankalaa ja väsymystä oli havaittavissa.

Virpi Sorvisto ja Pia Savolainen saivat herätettyä toiminnan uudelleen henkiin. He päättivät aloittaa vapaamuotoisesti toiminnan ja kutsuivat junioreiden äitejä palaveriin Seurahuoneelle. Kutsu ei saavuttanut toivottua määrää naisia, mutta kesää kohti tultaessa mukana oli noin kymmenen aktiivista, uutta pallosiskoa.

Vuonna 2006 KPV:n toimisto siirtyi Antti Chydeniuksenkadun Antinkulman kiinteistöön. ”Klubi” tuli todella tarpeeseen myös Pallo-Siskoille. Myyntituotteet saatiin varastoon pois omien autotallien ja varastoiden lattiatilaa viemästä.

Toiminta keksittyy nykyään melkein kokonaan pelikaudelle. Uusi vuosi aloitetaan yleensä helmikuussa palaverilla ja huhtikuussa pidetään suursiivoustalkoot klubilla. Peleihin tulevat töihin kaikki kynnelle kykenevät pallosiskot ja extraajiakin tarvitaan aina silloin tällöin. Syksyllä autetaan kauden junioripäättäjäisten palkinnoissa ja keittötarjoilussa. Pallo-Siskojen oma kausi päätetään saunailtaan marraskuussa.

Pallo-Siskot on ollut ja tulee varmasti jatkossakin olemaan tärkeä palvelun tuottaja KPV:lle, joskaan rahallinen tuki ei ehkä ole enää niin huomattava kuin ennen. Pallo-Siskojen merkitys emäseuralle on muuttunut vuosien saatossa ja siitä on kehittynyt oman aikakautensa näköinen.

Keskeisenä toiminta-ajatuksena on silti säilynyt se, mikä Pyrekosken huvilalla aikanaan päätettiin eli edustus- ja juniorijoukkueiden toiminnan tukeminen erilaisin palveluin.

Uuteen aikaan

Pallo-Siskojen toiminta on kehittynyt 2020-luvulle tultaessa ja erityisesti edustusjoukkuetoiminnan siirryttyä takaisin KPV:n Juniorit ry:n haltuun Matti Laitisen johtaman KPV OY:n kahdeksan vuoden ajanjakson jälkeen. Toimintaa pyörittää ja johtaa edelleen muutaman Pallo-Siskon tiivis johtoryhmä. Lisäksi jokaiseen peliin osallistuu noin 10 hengen talkooryhmä seuran talkoovuorojen mukaisesti. Näitä vuoroja tulee kullekin joukkueelle 2-4 kertaa kesän aikana.

Näin edustuksen ottelutapahtumien palvelut saadaan järjestettyä fiksusti eikä rasitus ottelutapahtumista muodostu kenellekään liian suureksi.