KPV VUODESTA 1930

Palloveikot ihmeitä antoi,

Kokkolan kartalle kantoi

Näinhän se tapahtui, kuten sanoittajamestari Heikki Nopanen KPV- humppaa
sanoittaessaan 1970-luvulla oivalsi ja jatkoi nasevasti:

'Ennen oli meillä vain Sunti,
mutt' nyt jo löytyy sentään muutakin.

Löytyy KPV tiedät sen
se on K-P-V rautainen.'

Sunti virtasi silloinkin, kun KPV perustettiin lokakuussa 1930, tosin paljon
nykyistä leveämpänä. Mutta Sunti ei ollut mielessä niillä nuorilla miehillä,
jotka Isollakadulla sijainneessa Maxim- kahvilassa nuijivat pöytään päätöksen
uudesta seurasta. He halusivat silloisessa Kokkolassa vähemmistönä olleille
suomenkielisille pojille luoda mahdollisuuden purkaa energiaansa oman seuran
puolesta. Tuosta tapahtumasta urkeni ura, johon perin harva suomalainen
jalkapalloseura on kyennyt, kuten seuraavat keskeiset saavutukset todistavat

1930-luku

Ensimmäinen vuosikymmen sujui Pallo-Veikoilla oman asemansa hakemisessa ja
perustaa rakennettaessa. Merkittävää oli silloisissa olosuhteissa, että jo 1938
KPV:lla ol junioritoiminta ohjelmassa. Pöytäkirjat nimittäin kertovat
kokoonpanoista ja sieltä pulpahtavat esimerkiksi B-juniorien joukkueesta nimet
Olli Dahlström (Telimaa) ja Jukka Uunila.

1940-luku

1940-luku oli sotien vuosikymmen ja niiden haavojen paikkaamista. KPV
keskittyi paljolti vain junioritoimintaan vuosikymmenen alkupuoliskolla -
riveissään mm. tuleva maaherra Antti Pohjonen. Ennen 20.toimintavuotta oli
saatu jalkeille jo sellainen joukkue, että KPV tunnettiin etelässäkin ja
pääkaupungin seurat olivat kiinnostuneita sen pelaajista. Joukkue taisteli sen
aikaisen Suomisarjan kärkipaikoista

1950-luku

Seuraavan vuosikymmenen toimintaa voi kuvata tasapaksuksi. Oli alamäkeä ja
käytiin aina maakuntasarjassa saakka, mutta hyviä yksilöitäkin oli joukossa.
Hannu Vainio ehkä nimekkäimpänä lukeutui maajoukkuepelaajien rinkiin.
Vuosikymmenen loppupuolella alkoi nuorisotyö tuottaa tulosta valtakunnan
tasolla, kun A-juniorit 1956 saavuttivat ensimmäiset SM-mitalit, pronssiset,
Kokkolaan

1960-luku

Otsikon lupaama toteutui 1960-luvulla. Vuosikymmenen alkupuoliskon vuodet
iskostivat muutamien palloveikkojen aivoihin ajatuksen, että näin ei voi
jatkua, vaan tämän juniorityön hedelmistä on päästävä itse nauttimaan.
Rautainen yhteishenki ja tehdyistä päätöksistä kiinni pitäminen johtivat
syksyllä 1966 nousuun mestaruussarjaan. Sitä seurasi ensin A-junioreiden
mahtava putki: 1965 SM-pronssi, 1967 Suomen mestaruus, 1968 SM-hopea ja 1969
Suomen mestaruus. Näin oli riittävät faktat sille, että 1969 oli pojista
kypsynyt miehiä, jotka voittivat Suomen mestaruuden.

1970-luku

Hyvä juniorityö poiki hedelmää seuraavillekin vuosikymmenille. Miehet täydensivät
palkintokokoelmaansa SM-hopealla ja kahdella SM-pronssilla 1970-luvulla.
A-juniorit ylsivät SM-pronssille 1974, nappulat pelasivat SM-pronssia 1975 -
silloin vielä pikkukentillä pelattiin SM-mitaleista - ja juniorit jatkoivat
menestystä SM-taitokisoissa. Mitalipoikia kasvoi KPV:sta lähes joka vuodelle ja
parhaana vuonna nuorten maajoukkueessakin oli jopa viiden pelaajan
runkomiehistö KPV:sta.

1980-luku

1980-luku oli puurtamista I-divisioonan ja mestaruussarjan välillä. Siirryttiin
toiminnanjohtajan aikakauteen. Vuosikymmenen opetus oli muualla kuin vihreällä
veralla ja siitä maksettiin kova hinta seuraavalla vuosikymmenellä. Seura
ajautui talousvaikeuksiin monen tekijän summana. Ilonaiheita tuotti kuitenkin
nuorisotyö, joka piti joukkueita vuodesta toiseen valtakunnan eturintamassa.

1990-luku

Seuran nimeen tuli j-kirjain virallisiin papereihin velkasaneerauksen
seurauksena 1990-luvulla. Juniorivalmentajien joukko kantoi tässä vaiheessa
suuren vastuun ja työ sai kaikesta tapahtuneesta oikeastaan vain tervetullutta
piristystä. Edustusjoukkue taisteli I- ja II-divisioonissa

2000-luku

Vuoden 2000 lopulla saatettiin kuitenkin juhlia tulevaisuuden uskoa
pursuten seuran 70 vaiherikasta vuotta. Vuonna 2001 KPV otti käyttöön
ensimmäiset nettisivunsa. Palloliitto myönsi KPV:lle talenttiakatemian vuonna
2002. Vuonna 2003 seura aloitti toiminnan jälleen naisjalkapallon saralla.
Samana vuonna pojissa seuran B-juniorit ottivat Suomenmestaruus pronssimitalit.
Edustusjoukkueen nousu kaudeksi 2005 takaisin I-divisioonaan oli merkki hyvin
tehdystä työstä. Sijoittuminen tulokaskaudella viidenneksi valmentaja Antti
Ylimäen johdolla oli kelpo suoritus.

Kaudelle 2008 KPV:n naisjoukkue nousi Suomen toiseksi korkeimmalle
sarjatasolle, Ykköseen. Kaudeksi 2009 KPV:n naiset pääsivät Naisten Liigaan,
kun Puistola ja Kontula yhdistivät joukkueensa. Naisten sijoitus sarjassa oli
kymmenes, jolla he varmistivat liigapaikan myös kaudelle 2010.

2010-luku

Katseet uudelle vuosikymmenelle suunnattiin hallituksessa tiukan
taloudenpidon perustalle, ja jäsenmäärän kasvattamiseksi toimintaa vastaaviin
lukuihin. Edustusjoukkue jatkoi hyvää menestystä ja nosti KPV/KPV-juniorit
Ykkösen tilastokärkeen. Naisten liigapaikasta luovuttiin perustetun Kokkola
F10:n hyväksi. Junioripuolella seura oli kohonnut pelaajamäärältään kaupungin
suurimmaksi, mutta pääpaino 70-lukuisen valmentajajoukon työssä oli edelleen
laadun pitäminen määrää tärkeämpänä. Vuosikymmen huipentui näyttävään
80-vuotisjuhlaan, jossa juhlapuhujana noin 200 kuulijalle oli Palloliiton
toimitusjohtaja Kimmo J. Lipponen. Juhlassa muistettiin seuran kultaisella
ansiomerkillä ennätyksellisesti 37 henkilöä ja tilaisuudessa julkistettiin
seuran historiikki "Kalahallin hiekasta noussut?"