Akatemia kaatoi kauden viimeisessä kotiottelussaan vieraaksi saapuneen VPV:n haastavissa olosuhteissa lukemin 2-0 (0-0). Kotijoukkueen maalit syntyivät molemmat ottelun loppupuoliskolla ja ne merkittiin Valtteri Palosaaren sekä Pietro Kytölaakson nimiin.

Pilvisen taivaan ja Keskuskentän valottomuuden vuoksi Santahaan tekonurmelle siirretty ottelu käytiin kovan, kentän poikittain puhaltaneen, tuulen sävyttämänä melko haastavissa olosuhteissa. Alusta asti palloa liikuttanut Akatemia otti ottelun tahtipuikon ja pystyi jo ensimmäisen kymmenminuuttisen aikana luomaan tukun vaarallisia tilanteita VPV:n maalille. Pietro Kytölaakson sekä Atte Hentun ruuti oli kumminkin näissä tilanteissa vielä sen verran märkää, ettei kuvitteelliselle tulostaululle tarvinnut numeroita muutella.

VPV pääsi hiljalleen mukaan otteluun sen edetessä ja kertaalleen vierasjoukkueen Joel Mäkelä pääsikin yrittämään maalintekoa. Reilusta parista kymmenestä metristä lähtenyt laukaus kuitenkin nousi selvästi yli kotijoukkueen maalin. Vierasjoukkue puolusti alun myllytyksen jälkeen keskustan sen verran tiiviimmin, ettei Akatemia tuntunut löytävän keinoja keskikaistalta hyökkäämiseen juuri ollenkaan. Sen sijaan laitakaistoilta hyökättiin ja oikealla pelanneiden Aleksi Seppälän ja Pietro Kytölaakson sekä vasemmalla operoineiden Aku Ahokankaan ja Benjamin Rintalan kautta pystytiin luomaan useampi aihio, joista ei kumminkaan sitä kaivattua johtomaalia saatu aikaiseksi.

Hallinta konkretisoitui Akatemialle jakson loppupuolella useammaksikin maalintekopaikaksi, mutta viimeistely oli edelleen hieman heikolla tasolla. Pietro Kytölaaksolle aukesi parikin avotonttia, mutta Noa Lehtosen antamasta loistavasta keskityksestä "Pietu" ampui pallon hiuksen hienosti ohi maalin ja Benjamin Rintalan tarjoilemasta paikasta veto paukkui yli maalin. Atte Hentun puolittaisen läpiajon VPV-veskari Erkka Poutanen torjui pyllähtämällä pallon päälle.

Vaikka Akatemia palloa ja sen myötä pelinkulkua hallitsikin, niin hieman tukkoista oli hyökkäyspelaaminen kumminkin. Kotijoukkueen tekemisessä ei ollut oikein rytmiä ja pallonsiirtely varsinkin omassa kenttäpäädyssä oli välillä hieman laiskaa ja tapahtui ilman selkeää päämäärää. Keskialueen pelaajia ei juurikaan saatu mukaan pelaamiseen maestro Jouni Ahvenkoskea lukuun ottamatta, Keskikentällä Ahvenkosken vieressä debytoinut B-juniori Ville Välipakka kyllä sai ja jakoi palloa, mutta kovin usein sekä Ville että Jouni joutuivat pelaamaan pelivälinettä alaspäin.

- Eka jaksolla oltiin hyvin pelin päällä. Ratkaisut hieman kestivät ja pelin eri vaiheissa olimme väärin sijoittuneita ja sen vuoksi meillä jäi varsinkin keskikaistalla vaihtoehdot aika vähiin. Ikään kuin tukimme itse omaa pelaamistamme vielä VPV:n blokin lisäksi. Ensimmäisen vartin aikana olisimme voineet taas sen kolme maalia tehdä, mutta jostain syystä nämäkin pitää aina tehdä vaikeimman kautta. Kombinaatioita tuli ja niiden kautta päästiin eteenpäin aina murtautumaankin, mutta pikkaisen vaatii yhteispelaaminen sekä viimeistely vielä hienosäätöä, totesi Akatemian valmentaja Aki Lyyski

Toisen jakson alku oli Akatemialle hieman vaikeampi. Edelleen pallossa paljon kiinni ollut kotijoukkue pystyi viemään peliä, mutta pallolliset ratkaisut ja varsinkin aloitteiden puuttuminen tukkivat pelaamista melko lailla ja tämä teki VPV:n puolustamisen hieman helpommaksi. Sen verran hyvin vierailija puolustuspelaamisessaan sijoittui, että muutama vaarallinen vastaisku nähtiin Akatemian naiivin pelaamisen jälkeen. Ensimmäinen vaaranpaikka aukesi vierailijoiden ylivoimaisesti parhaalle pelaajalle, Joel Mäkelälle, joka kilautti pienestä kulmasta laukauksensa Akatemian maalin tolpan ulkoreunaan.

Vaikka Akatemia palloa hallitsikin, niin myös seuraavan laatupaikan sai VPV ja taisi olla jälleen Mäkelä, joka pääsi ampumaan rangaistusalueen sisäpuolelta, mutta tälläkin kertaa laukaus painui ohi sektorista mennen vain hivenen ohi kotijoukkueen maalin. Nämä vastaiskut puolestaan saivat sen verran Akatemian pelaamista varpailleen, ettei mitään yltiöpäisiä palloralleja nähty, vaan myös Akatemian toimesta keskialuetta alettiin ylittämään lähinnä ilmateitse. Pidemmillä ristipalloilla pelin sai kyllä painettua vastustajan puoliskolle, mutta kovin usein kohti yksinäistä pelaajaa, jolle tukea ei ollut tarjolla.

- Toisen jakson alku oli meille vähän haastava. Syötöt, reagointi ja kaikki meni vähän viiveellä. Tehtiin liikkeet vasta kun syöttö oli annettu ja varsinkin keskisektorilla menetettiin paljon palloja huolimattomuuteen. Siitä VPV pääsi sitten jonkin verran kontraamaan ja saikin muutaman ihan hyvän maalintekopaikan luotua. Jäi vähän sellainen olo, että jokainen pelaaja odotti jonkun muun ottavan ohjat käsiinsä ja samalla seurailtiin itse tapahtumia sivusta, Lyyski sanoo.

Reilun tunnin jälkeen Akatemia teki kolme vaihtoa, joilla oli oleellinen vaikutus ottelun kulkuun. Kentälle Aleksi Seppälän, Ville Välipakan sekä Benjamin Rintalan tilalle tulivat Atte Kangas sekä debytointivuorossa olleet 2004 syntynyt Arttu Möttönen ja 2005 syntynyt Johannes Moilanen. Vaikkei pelaaminen muuttunutkaan kuin taikaiskusta, niin viitteitä paremmasta oli nähtävissä käytännössä jo ensimmäisten minuuttien jälkeen. Aktiivisesti aloitteita tehneet Kivistö sekä Moilanen aiheuttivat liikkumisellaan sen, että vierasjoukkue VPV:n joukkueen sisäiset etäisyydet alkoivat kasvaa ja näin Akatemiakin alkoi löytää tiloja kentän keskustasta.

Viimeisen 20 minuuttisen aikana Akatemia pystyi luomaan maalintekopaikkoja taas ottelun alun tahtiin. Suurin osa näistä osui aktiivisesti pelanneen Pietro Kytölaakson kohdalle, joka ei kumminkaan pystynyt maalihanoja avaamaan. Parikin kertaa puolustuslinjasta karannut "Pietu" kolisteli lähinnä maalin takana ollutta verkkoaitaa. Niin ikään hyvin esiintyneen Aku Ahokankaan yritykset painuivat selkeästi ohi sektorista. Pariin otteeseen VPV:n puolustus ehti väliin viimehetkillä, tästä karvaimman opetuksen sai kaksikko Atte Henttu - Pietro Kytölaakso. Heistä Henttu karkasi läpiajoon Noa Lehtosen syötöstä ja kiersi jo vastaan tulleen VPV-molarinkin, mutta poikittaissyötön tyhjän maalin edessä päivystäneelle Kytölaaksolle katkaisi VPV-kapteeni Juuso Hautala uhrautuvalla liukumisellaan.

Myös pirteästi kentälle tullut kaksikko Moilanen - Kivistö ehti yhdessä Ahokankaan kanssa aiheuttamaan harmia vaasalaisille koko rahan edestä. Hyvin palloja voittanut ja eteenpäin jakanut Kivistö pääsi kertaalleen ampumaan paraatipaikoilta Ahokankaan ja Moilasen esityöstä, mutta Artun laukaus painui hieman ohi maalin takanurkasta.

Avausmaali ottelussa nähtiin kymmenisen minuuttia ennen ottelun päätöstä. Pidemmän Akatemian pyörityksen päätteeksi VPV-puolustus putsasi pallon yli päätyrajan ja Akatemian Jouni Ahvenkoski antoi laadukkaan matalan pallon maalinedustalle. Sinne juoksi ensimmäisenä viitisen minuuttia aiemmin kentälle tullut Valtteri Palosaari, joka ohjasi pallon VPV:n verkkoon lähietäisyydeltä.

Ottelun ratkaisua ei tarvinnut kauaa avausmaalin jälkeen odotella. Edellisestä maalista ehti kulua vain muutama minuutti ja pallo oli jälleen VPV-molari Poutasen selän takana. Akatemian puolelta ottelun parhaimmistoon kuulunut Lenni Länsipää luki loistavasti VPV-pelaajan ajatukset ja riisti pallon keskialueella. Hieman pidemmän kuljetuksen päätteeksi Länsipää vapautti aloitteen tehneen Kivistön 1v1 -tilanteeseen, jonka Kivistö hoiteli mallikkaasti ohittaen vastustajan. Karkumatkansa päätteeksi Kivistöltä tuli vielä todellinen "class act", sillä hän siirsi pallon viimetingassa ohi vastaan rynnineen Poutasen tarjoillen "Pietu" Kytölaaksolle mahdollisuuden sijoittaa pallo tyhjään maaliin vitosen viivalta.

Toinen maali vähän rauhoitteli vaasalaistenkin intoa lähteä enää hakemaan kavennusta ja sen jälkeen mahdollista tasoitusta. Akatemia taas sai tekemiseensä edelleen lisävirtaa ja itseluottamusta. VPV tarvitsikin vielä ennen loppua pariin kertaan Poutasen torjuntoja, jotta lukemat pysyivät ennallaan. Kertaalleen VPV:kin pääsi vielä yrittämään, kun lähietäisyydeltä palloa maalin sohinut Abdullahi Hilowle onnistui jotenkin osumaan maalitolppaan kahdesti perätysten parin sekunnin sisään.

- Saatiin onnistuneiden vaihtojen myötä vähän enemmän aloitteellisuutta kentälle ja sitä myötä sitten VPV:n muoto alkoi venymään. Päästiin sitten kakkospallot voittamalla hallitsemaan ja kontrolloimaan myös kentän keskustaa sekä hyökkäämään usein organisoimatonta puolustusta vastaan. Nyt saatiin lopussa pari maalia ja meille mielestäni ansaittu voitto ottelutapahtumiin nähden. Olosuhteet olivat tänään kovan tuulen vuoksi vähän haastavat ja toisella jaksolla vasta pystyimme pelaamaan palloa mielestäni tarpeeksi maata pitkin ja etenemään kontrolloidummin. Ihan ok, saatiin vähän maksettua kalavelkoja pois, Lyyski summaa.

Ottelun erotuomari päätti ottelun melkeinpä 90. minuutin jälkeen, kun tunteet kentällä hieman lämpenivät. Kotijoukkueen pelaaja rikkoi keskialueella VPV-peluria vapaapotkun arvoisesti ja sellainen vierailijoille tuomittiinkin. Tilanteen ulkopuolelta paikalle juoksi ensimmäisenä vaasalaisten Heino Järvelä, joka kolasi kotijoukkueen pelaajan kentän pintaan. Paikalle ryntäsi välittömästi iso osa molempien joukkueiden pelaajista ja töniminen oli molemmin puoleista. mutta Järvelän kyynärpäälyönnit tai täysin tilanteen ulkopuolella tapahtunut Sabah Fazlin päällä puskeminen eivät enää kuulu tähän lajiin. Fazlihan kunnostautui hölmöilyissä jo kertaalleen Kokkolassa, tuolloin hän pelasi vielä Korsnäs FF:n riveissä.

- No siinä oli molemmilta vähän tönimistä sekä pientä nokkapokkaa. Hienoa, että osattiin reagoida tuollaiseenkin kollektiivisesti ja toisista huolehtien. Pystyttiin näyttämään, että ei meillekään saa tehdä mitä tahansa. Nämä huitomiset ja puskemiset ei kuulu futikseen, kaikki tietävät sen. Naurettavia juttuja aikuisilta miehiltä, Lyyski toteaa.

Akatemian kausi tulee päätökseen viikon päästä lauantaina, kun joukkue matkusta Vaasaan kohtamaan VPS Akatemian.

Akatemian kokoonpano:

Antti Vironen, Noa Lehtonen, Jimi Hackspik, Aleksi Seppälä (66. Atte Kangas), Aku Ahokangas, Jouni Ahvenkoski, Ville Välipakka (66. Johannes Moilanen), Lenni Länsipää, Benjamin Rintala (66. Arttu Kivistö), Atte Henttu (77. Valtteri Palosaari), Pietro Kytölaakso