Kohti katkeraa (?) loppua.

”Tötsämiehen” raportti KPV T06:n Laura Kalmari -turnauksesta

Osa 4: ”Taistellen katkeraan(?) loppuun”.

Kolmas aamu. Taas aamuottelu puoli kymmeneltä, vastassa Ilves. Saisimmeko viimein hyvän alun myös aamuotteluun?

Peli on taas OmaSP Stadionilla, ympäristö vaikuttaa sytyttävän pelaajat. Täältä on saldona kaksi voittoa. ”Kuinkahan hyvin pelaisimme Wembleyllä?”, olen vitsaillut heille.

Ilves tulee peliin kovalla sykkeellä ja jaksaa prässätä koko pelin ajan ylhäältä. Tämä on myrkkyä meille, etenkin, kun maalivahtimme ei jalkavamman takia pysty avaamaan pitkiä. Ilves havaitsee tämän ja nostaa pelaajia ylös, prässää yhä raivokkaammin. Tilaa löytyisi, jos saisimme prässin purettua, mutta tänään se on vaikeaa.

Ilves tekee maalin ja näyttää meitä vahvemmalta. Roikumme kuitenkin mukana, teemme maalin kaukolaukauksella, sitten toisen vapaapotkusta. Ilves tasoittaa. Ilves painostaa, mutta saamme puolittaisen läpiajon laidalta ja siitä maalin.

Johdamme 3-2, emme ehkä ansaitusti, mutta johdamme. Peliä on kolme minuuttia jäljellä. Meidän maalipotkumme. Pitäisikö huutaa topparille, että potkaisee pitkän, kun maalivahti ei pysty?

Lyhyt maalipotku, kova prässi, pallo kimpoilee Ilveksen pelaajalle. Maali. Jatkoaika. Ilves tekee kaksi salamamaalia.

Joukkue ei kuitenkaan luovuta. Teemme hienon puskumaalin kulmapotkusta. Taistelu jatkuu ja päättyy vasta, kun Ilves saa peräkkäisiä kulmapotkuja, suojaa niiden jälkeen fiksusti palloa kulmassa ja lopulta pomputtaa pallon jostain välistä flipperipallona maaliimme juuri ennen loppuvihellystä.

Emme ehkä pelanneet erityisen hyvää peliä, mutta pelaajat antoivat kaikkensa.

Mitä voi sanoa tasostamme turnauksessa?

Kuusi peliä, kaksi voittoa, tasapeli ja kolme tappiota, josta viimeinen jatkoajalla. Sijoitus 12/16. Vastaa aika hyvin käsitystäni siitä, mitä näin. Kuuluimme tähän turnaukseen, mutta emme parhaiden joukkoon. Kahdeksan joukkoon pääseminen olisi ollut mahdollista, mitalipeleihin yltäminen vaatinut jo jotain erityistä.

Aina voi jossitella. Avainpelaajia oli poissa, telakalla ja puolikuntoisena, maalivahti juuri ja juuri pystyi pelaamaan. Mutta kaikilla joukkueilla oli varmasti ongelmansa. Turnaus paljasti monta asiaa, joita täytyy harjoitella.

Huippujoukkueita olemme jäljessä monellakin osa-alueella, mutta lähes kaikille annamme tasoitusta sillä, että pelaamme liian siististi ja kiltisti. Tuomarilinja oli täällä salliva, kuten kuuluukin, ja monet vastustajamme käyttivät sitä meitä paremmin hyväkseen. Vastustajamme repivät ja tönivät, heitä ei ohitettu pallon kanssa ilman hidastamista. Varsinkin KuPS-, PePo/IPS yj- ja Ilves-peleissä, jotka hävisimme, ero oli mielestäni ratkaiseva. Tarvitsemme kovia pelejä. Niitä on tulossa B Ykkösestä syksyllä.

Vaikka ehkä enemmänkin olisi ollut otettavissa, turnauksesta jäi hyvä maku ja pelaajat voivat olla ylpeitä esityksestään. Kaikki taistelivat viimeiseen pillinvihellykseen saakka. Vaikka turnaus päättyi tappioon, ei tappio ole katkera, kun kentälle on annettu kaikki.

Maalitykin (Ziesel), joka pystyi pelaamaan turnauksessa 25 min., perusilme.