Roolit jalkapalloseurassa osa 5
Julkaistu: 06.07.2020 00.00

Roolit jalkapalloseurassa osa 5

Roolit jalkapalloseurassa julkaisuissa, tutustumme erilaisiin rooleihin jalkapalloseuroissa.

Minkälaisissa tehtävissä rooleissa olet toiminut?

- Olen toiminut pelaajana, valmentajana, vastuuvalmentajana, rahastonhoitajana, joukkueenjohtajana, juniorijaoston jäsenenä, seuran taloudenhoitajana, juniorijaoston puheenjohtajana ja KPV:n hallituksen jäsenenä. Moninaiset ovat roolit olleet.

Mikä on nykyinen tittelisi ja toimenkuvasi?

- Seuran rahastonhoitaja jo toistakymmentä vuotta.

Milloin aloitit jalkapallon ja mikä oli unelmasi jalkapalloilijana?

- Taisin olla 6 vuotias, kun iskä vei mut Väni Paavolaisen futiskouluun. Unelma oli päästä edustamaan vihreitä pääsarjatasolla ja siitä Englannin kentille ja Liverpooliin, kuinkas muuten J

Milloin aloit huomata tai huomasit, että ehkä ammattilaisuus jalkapalloilijana ei ehkä toteudukaan?

- Siinä normaalissa drop-out iässä eli 16-17 -vuotiaana, kun muut asiat alkoivat vetämään puoleensa. Tuossa itseään etsivässä teini-iässä alkoivat taidelajit eli teatteri, musiikki, elokuvat ja kirjallisuus vetämään puoleensa ja avautui kokonaan uusi kiehtova maailma tällaiselle pikkukylän pojalle. Halusin kokea koko maailman ja matkustella paljon. Piti punnita pelaanko kaikki kesät futista vai haluanko seikkailla tässä löytämässäni uudessa maailmassa. Kipunoin pari vuotta päätöksen kanssa, mutta valitsin sitten jälkimmäisen. Jos joskus pääsisin tuon nuoren Piiden pään sisään, niin valitsisin toisin. Tai ymmärtäisin, että ei ole joko tai, vaan voi olla molempia.

Toinen syy oli se, että sen ajan valmennuskulttuuri oli kankeaa ja autoritääristä. Vaikka olin aika taitava ja sain pelata oikeastaan kaikki pelit, niin silti kyllästyin pelaamaan samalla paikalla vuodesta toiseen. Valmennus ja pelitapa oli kiveen hakattu, eikä kehitystä tapahtunut tarpeeksi. Olen aina ollut kyseenalaistaja ja halusin tietää miksi näin tehdään. Silloin ei paljon pelaajia kuunneltu eikä keskusteltu. Ihminen on psykofyysinen olio. Silloin sitä ei oikein tajuttu. Ei mahdollistettu pelaajaa löytämään omaa täyttä potentiaaliaan ja nauttimaan. Onneksi ajat ovat muuttuneet.

Miten ja miksi päädyit takaisin jalkapallon pariin?

- En minä sitä kokonaan jättänyt vaan seurasin kyllä toki aktiivisesti koko ajan. Vaasasta opiskeluista palattuani ja työt aloitettuani teki jo niin mieli pelaamaan, että päätimme vanhojen futiskavereiden kanssa perustaa oman seuran nimeltä ”FC Blues Boys”. Kutosta tahkottiin liian pienellä jengillä parisen vuotta, kunnes loppu tuli Italian MM-kisavuonna -90, kun niin monet pelaajat – minä mukaan lukien- lähdimme kesken kauden kisoihin. Dahlin bussilla (ja yhdellä kuskilla) painettiin läpi Euroopan ja käytiin 4 matsia katsomassa. Oli kyllä yksi elämäni reissuja J Seuran toimintaan palasin kun pyydettiin mukaan v.1989 valmentamaan 1981 syntynyttä ikäluokkaa. Siinä pystyin olemaan mukana vain parisen vuotta kun alkoi oma perhe kasvamaan. Kun vanhin poikani aloitti futiskoulun, niin siitä pikkuhiljaa ajauduin mukaan ja olen ollut seuran toiminnassa mukana jo noin 17 vuotta.

Miksi olet vielä mukana?

- Yhteisöllisyys ja nuoret. Tämä on hieno ”Perhe”. En olisi ikinä saanut näin paljon ystäviä, tuttuja ja kokemuksia ilman futista. Tämä yhdessä tekeminen tuo onnea. On hienoa saada olla mukana auttamassa omalla toiminnallaan seuraa ja sitä kautta näitä hienoja nuoria.

Mitä haluaisit sanoa junioreille?

- Olette löytäneet mahtavan lajin pariin. Nauttikaa joka hetkestä. Ottakaa kaikki ilo irti opetuksista ja jatkakaa pihapelejä ja kikkailuja kotona. Olkaa sydämellänne mukana siinä mitä teette. Seura tukee teidän tietänne ja antaa puitteet kasvullenne kohti pelikenttiä. Joskus kaikille tulee hetkiä, ettei enää jaksaisi treenata, mutta tukekaa toisianne, älkää luovuttako liian helposti. Olkaa joukkue myös tässä; yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Futiksen parista saatte pitkäaikaisia ja jopa elinikäisiä ystäviä. Vaikka peliura ei aukeaisi, niin futista ei silti tarvitse jättää. Futiksen parissa riittää monenlaisia muitakin tehtäviä.

Terveiset Kokkolalaisille jalkapallon ystäville:

- Olen syntynyt 1964. Asuimme Puistokadulla 200 metrin päästä Keskuskentästä. Arvo ” Kippari” Lamberg asui samassa pihapiirissä. 1970 olin katsomassa kun mahtava Glasgow Celtic tuli meidän ”stadikalle”. Celticin vaihtopenkillä istui 19 vuotias Kenny Dalglish, joka tuli sisään toiselle puoliskolle

Minä ja Kenny Keskuskentällä, tämä ajatus lämmittää vieläkin. Tuosta päivästä alkoi ikuinen rakkaus vihreitä kohtaan.1974 tänne tuli myös FC Köln. Turpiin tuli kaikissa europeleissä. 1978 Hollannin Anton Kamphaus kävi hurmaamassa yleisön maaleillaan ja lyhyellä visiitillään vihreissä. 1982 tulivat mainiot polskipelaajat Mozejko ja Pietrzykowski ja valmentaja Wojtowitz.1984 Liverpoolin Daniel Sturridgen isä Michael pelasi vihreissä jne.

Tällä kaikella haluan sanoa sitä, että Kokkola on jalkapallokaupunki, jolla on mahtava historia. Pidetään tästä kiinni ja jatketaan perinnettä. Täytetään katsomot ja ollaan se joukkueen 12. pelaaja, ”Vihreä perhe”, joka on joukkueen tukena nousuissa ja laskuissa. Ilman yleisöä ei ole joukkuetta, joten vihreää päälle ja täyttäkää katsomot!

Winston Churchillia lainaten: ”Menestyminen on sitä, että voi kulkea epäonnistumisesta toiseen menettämättä innostustaan”

Seuran uusimmat

KPV:n Juniorit Ry


KPV Klubi

Antti Chydeniuksenkatu 71

67100 Kokkola