Visiitti Eerikkilään

Visiitti Eerikkilään...

”Asioilla on tapana järjestyä...”

Tälläkin kertaa allekirjoittaneen motto toteutui, kun haasteeksi muodostui joukkueen kokoaminen SHA-tapahtumaan. Vain kahdeksan halukasta poikaa oli listoilla, kun apuun riensi tammikuussa yhteistyöjoukkueeksi muodostunut Kälviän Tarmon -08 joukkue. Yhteistyö on tähän asti konkretisoitunut tiistaisin yhteisiin harjoituksiin, mutta vajaa vuorokausi puhelinsoitosta SHA-asiayhteydessä Kälviälle, oli listoilla kuusi nimeä lisää! Loistavaa! Näin ollen matkaan päästiin ja tunnelma oli odottava.

Reissu alkoi Honkimaan bussikyydillä jo lauantaina, varsinaisen tapahtuman käynnistyessä vasta sunnuntaina. Kahden joukkueen yhdistyminen ottaa toki aikansa ja alkuun tehtiinkin selvää pesäeroa seurojen välillä poikien toimesta...jätettiin varmuuden vuoksi pari penkkiriviä väliin bussissa. Pienenä vinkkinä valmennus saattoi heittää, että kännykän ruuduilla oli samat mobiilipelit kumpaisellakin seuralla. Pirkkalan ruokapysähdyksen jälkeen täkyyn tartuttiinkin ja tyhjät penkkirivit oli täytetty. Tasainen puheensorina alkoi kuulua mobiilipelistä keskusteltaessa ja pieni pilkahdus joukkueeksi hitsautumisesta oli havaittavissa.

Sunnuntaina oli vuorossa osalle tuttuja ja toisille hieman tuntemattomampia testejä. Pientä hermostuneisuutta oli ilmassa...”mitenhän minä pärjään”...Hyvinhän ne menivät, kun ensimmäisenä päivänä testattiin fyysisiä ominaisuuksia. Kovia poikia kaikki!

Illan suussa oli vuorossa peli Rauman Pallo-Iiroja vastaan. Vihreälle joukkueelle oltiin pikaisesti saatu järjestettyä harjoituspeli edellis torstaille, mutta yhteiset sävelet oli vielä selvästi hakusessa. Eerikkilässä ei olla vielä yhtäkään helppoa peliä pelattu, eikä Pallo-Iirot ollut poikkeus. Ensimmäisen puoliajan tasainen vääntö taittui lopulta vähän rumiksikin lukemiksi ja pettyneellä fiiliksellä poistuttiinkin kentältä. Peli oli loistava opetus siitä, että joskus vastustaja vain on parempi ja tästä on suunta ylöspäin. Pelillisesti ottelu ei ollut missään nimessä huono ja tätä poikien kanssa purettiin enemmänkin seuraavan päivän videopalaverissa.

Pelin jälkeen käytii vielä liikkuvuustesteissä, jonka jälkeen siirryttiin iltapalan kautta yöpuulle.

Maanantaina jatkettiin pallollisia testejä ja tunnelma alkoi olla jo vähän vapautuneempi. Ei ollut enää hermostuneisuutta ja edellisillan pelikin oltiin jo unohdettu. Ruokalassa istuttiin jo samoissa pöydissä ja tästä eteenpäin oltiin yksi joukkue. Tämä näkyi selvästi seuraavassa ottelussa VPS:a vastaan. Peli kulki hienosti ja kaikki taistelivat täysin rinnoin jokaisesta pallosta. Palkinto odotti loppuvihellyksen jälkeen ja pojat ryntäsivät kentälle juhlimaan. Hieno suoritus kaikilta! Paikalla olleet kannattajatkin alkoivat selvästi lämmetä...

Illalla osa pelaajista nautti vielä Eerikkilän antimista uinti- ja saunavuorolla. Kivaa oli ja löylykisa Aapon ja Nikon välilläkin päättyi sopuisasti tasapeliin.

Päätöspäivänä tunnelmat olivat vähän kaksijakoiset. Pientä sairastelua oli havaittavissa parilla pojalla, joista toinen joutui loppuleirin huilaamaan. Samalla selvästi kuitenkin odotettiin jo viimeistä peliä. Vastassa olisi KTP, joka on ollut meille peikko jokaisessa tapahtumassa ja tyytyminen on ollut vain yhteen tasapeliin. Poikien keskittyminen peliin oli korkealla tasolla ja päättäväisyys paistoi silmistä. Tässä vaiheessa valmentajaa alkaa yleensä hymyilyttää ja olokin on luottavainen.

KTP oli odotetun kova ja siirtyikin pelissä johtoon. Lisää vettä niskaan oli tuloillaan, kun tuomari vihelsi vastustajalle pilkun erittäin kyseenalaisesti, mutta mitäs vielä, maalissa ollut Luka otti aivan uskomattoman torjunnan ja näin oikeudenmukaisuus toteutui. Tilanne edelleen 0-1. Tästä suivaantuneena vihreäpaidat taistelivat rinnalle ja toisella puoliajalla vielä ohi! Puoliajalla pojat vielä totesivat, että nyt laitetaan kaikki peliin! Näin he myös tekivät!

Turnaus oli kasvutarina. Kaksi joukkuetta muuttui yhdeksi. Tiikerinsilmä löytyi!!!

Taas jälleen kerran matkaan tarttui paljon posittivista, mutta valmentajat saivat myös palautteeksi kehityskohteita. Asiantuntijan neuvot otetaan jälleen nöyränä vastaan ja jatketaan harjoittelua.

Kiitän omasta puolestani koutsikolleega Tapsaa, matkaa järjestänyttä ja ”varaäitinä” toiminutta joukkueenjohtaja Jessicaa, matkaan lähteneitä vanhempia, vastustajia ja tietysti poikia. Erityiskiitos lähtee kuitenkin Petri Kykyrille, jonka kanssa yhteistyö on saatettu hyvälle alulle ja Petri toimi esimerkillisenä linkkinä SHA-tapahtumaa toteutettaessa. Toivottavasti yhteistyö jatkuu hedelmällisenä ja alueellisesti tulevaisuudessa saadaan yhteistyötä lisää!

TS